Boken utkom 1945 på Söderströms förlag och kan endast köpas via Antikvariat. De flesta tankarbor har läst boken och har den fortfarande i sina stugor. Det är den första bok som i skönlitterär form och trovärdigt berättar om förhållandena på Tankar i början av 1940 – talet.
Erla Hovilainen bodde på ön med fiskarfamiljerna och beskriver det dagliga livet i de familjer hon lärde känna.
Boken fokuserar på fiskesamhället och presenterar Tankar som fiskeskär. I sitt förord skriver hon att hon hoppas att norrsidan av ön; med fyren och lotssidan tids nog finner sina skildrare.
Erla Hovilainen är en skicklig berätterska som på god svenska levandegör fångstmännens vardag.
På bakpärmen kan man läsa:
Hon för oss ut på fiskefärder, då ryssjorna är så pinfulla med strömming att man har intrycket av att en palare av glimmande silver når ända ner till bottnen, när ryssjebågarna dragas in. Och så är vi med om att salta ned den glittrande lasten och föra den till torget i Gamlakarleby. Men på söndagen vilar arbetet och då samlas fiskelägets inbyggare till gudstjänst vid det lilla oansenliga templet, som omgivet av vitstrukna remmarmärken, krupit upp på den högsta bergknallen.
Med livfull humor berättar författarinnan om levande och döda ting därute på ön, över vilken ligger en doft av sälta som leder tanken till Bottenhavets omätliga rikedomar. Hon har nått en djup och intim kontakt med människorna där, de stiger levande fram, när hon flärdlöst och okonstlat men med artistisk effektfullhet- och ofta med road glimt av självironi – skildrar dem i vardagens hårda arbete och helgdagens stilla frid. Ett rikt bildmaterial bidrar ytterligare till att levandegöra fiskeskäret och dess befolkning.
Erla Hovilainen: Ro, ro till fiskeskär.
Tämä ruotsinkielinen kirja Söderströmin kustantamo julkaisi vuonna 1945 ja sen voi enää ostaa vain Antikvariaatista. Kirja on julkaistu vain ruotsinkielellä.
Useimmat saaren asukkaat ovat lukeneet kirjan ja se löytyy monesta mökeistä. Se on ensimmäinen kaunokirjallinen teos, joka autenttisesti kertoo Tankarin oloista 1940-luvun alussa.
Erla Hovilainen asui saarella kalastajaperheiden kanssa ja kuvailee tutustumiensa perheiden arkipäivää. Kirja keskittyy kalastusyhteisöön ja esittelee Tankaria kalastajayhteisön näkökulmasta. Esipuheessaan Hovilainen kirjoittaa toivovansa, että joku tulevaisuudessa myös kertoisi saaren pohjoispuolesta; majakasta ja luotsiyhteisöstä. Erla Hovilainen on taitava tarinankertoja, joka hyvällä kielitaidolla herättää kalastajaperheiden arjen eloon.
Kirjan takakannessa kustantamo esittää kirjaa ja kirjailijaa:
Erla Hovilainen vie meidät kalaretkelle, kun rysät ovat niin täynnä silakkaa, että saa vaikutelman, että kimalteleva hopeapilari ulottuu pohjaan saakka, kun rysät vedetään sisään. Saamme myös olla mukana kimaltelevan lastin suolaamisessa ja viemisessä Gamlakarlebyn torille. Mutta sunnuntaina on lepopäivä ja kalastajakylän asukkaat kokoontuvat jumalanpalvelukseen pieneen, huomaamattomaan temppeliin, joka on valkoisten reimareiden ympäröimänä ylhäällä kukkulalla.
Kirjailija kertoo huumorilla elävistä ja kuolleista saarella, jonka yllä leijuu suolainen tuoksu, joka muistuttaa Selkämeren mittaamattomista rikkauksista. Hovilainen on luonut syvän ja intiimin yhteyden siellä oleviin ihmisiin, hän nostaa heidät hyvin esille, kun hän kuvaa heitä arjen raskaassa työssä ja pyhäpäivän hiljaisessa rauhassa. Hän kertoo konstailematta, mutta taidolla – ja käyttää myös usein välähdyksen itseironiaa. Runsas kuvamateriaali elävöittää kalastusyhteiskunnan tarinoita.