Tankars fågelbestånd och växtlighet
Teksti ja kuvat Hannu Tikkanen
Text och foton Hannu Tikkanen
Merkittävin seikka, mikä tekee Tankarista niin ainutlaatuisen hienon luontokohteen- on saaren avoimuus, mikä juontaa juurensa perinteisestä laidunkäytöstä. Ilman kalastajia ja muita saaren asukkeja saari olisi huomattavasti sulkeutuneempi – kuten samankokoiset lähisaaret. Tankaria on asutettu ja hyödynnetty satoja vuosia, mistä johtuen normaali kasvillisuuden sukkessio – hidas muuntuminen avoimista niitty- ja kalliotyypeistä rantalehdoiksi, kuusikoiksi ja kalliometsiksi – on osin pysähtynyt ja osin muuttanut muotoaan.
Det som gör Tankar till ett så enastående naturområde är öns öppenhet, som har sitt ursprung i traditionellt betesbruk. Utan fiskarna och övriga öbor skulle ön vara mera sluten så som de närliggande öarna. Man har bott på Tankari århundraden, och därför har den normala växtlighetens utveckling – den långsamma förändringen av ängar och kalberg som får ge vika för strandlundar,grandungar och bergsskogar – avstannat och till en del förändrat form.
Ihmistoimista merkittävin vaikutus on ollut laidunnuksella. Etenkin perheiden pienimpien tarpeisiin saarella on pidetty laiduntavia eläimiä, lehmiä ja kenties lampaitakin maidon ja voin saannin turvaamiseksi, todennäköisesti siitä lähtien kun saarella kesiä on vietetty perhekunnittain. Saari oli karu ja lähes puuton vielä noin 100 vuotta sitten. Perinteisen käytön väistymisen myötä metsittyminen ja umpeenkasvu saivat pikkuhiljaa jalansijaa. Ilman kautta tulevan ravinnekuormituksen kasvu antoi osaltaan boostia tälle kehitykselle 1970-luvulta lähtien, minkä seurauksena saari oli pitkälti umpeenkasvanut 1990-luvulla – mm. majakalta ei enää meri näkynyt.
Betesbruk har haft en stor inverkan. Framförallt har man för familjernas eget bruk haft betande djur på holmen som kor och eventuellt också får för att trygga tillgången av mjök och smör. Från den tiden då familjerna bodde hela sommaren på ön. Ön var kal och trädlös för ca 100 år sedan. Så småningom började det bildas skogsområden och växtligheten fick mer och mer fotfäste.Ökningen av belastningen av gödning som kommer via luften gav fart åt denna utveckling speciellt från 1970-talet framöver. Därför var ön rätt igenvuxen på 1990-talet. Från fyren kunde man inte mera se havet.
Luonnonhoitajat Etelä-Nokalla, Lampuri Janne Jokela ja Suomen lammas.
Naturvårdarna i södra ändan av ön, fårfarmare Janne Jokela med får av finsk ras.
Näkymä majakalta pohjoiseen ennen luonnonhoitotoimia 2014.
Utsikten mot norr innan landskapsvården påbörjades 2014.
Kaupungin ympäristötoimessa asiaan onneksi herättiin ja aloitettiin pensaiden ja puiden raivaukset 1990-luvun puolivälissä Myöhemmin raivaustoimia on jatkettu EU:n maatalouden ympäristötuen avulla 2015 lähtien. Alkuun lampuri Janne Jokela toimi itse lampaana raivaten työporukkansa kanssa lehtivesaikon muutaman vuoden välein, lampaiden ollessa vain etelänokalla. Kesällä 2023 koko saaressa oli ensimmäistä kertaa lammaskatras vesaikkoa ja niittyjä popsimassa länsimetsän lehtoa lukuun ottamatta.
Inom Karleby miljöavdelning vaknade man som tur upp och röjningen av sly, buskar och träd påbörjades i mitten av 1990-talet.Senare har man med EU:s lantbruks miljöstöd fortsatt med röjningsarbetet från år 2015. I början fungerade fårfarmaren Janne Jokela själv som röjare med sitt arbetslag med jämna års mellanrum, fåren var då endast i södra ändan av holmen. Sommaren 2023 var fåren första gången på hela ön för att beta ängar och sly utom i en lund på västra sidan.
Näkymä majakalta pohjoiseen raivausten jälkeen 2020.
Utsikten från fyren mot norr efter röjningen år 2020.
Ilman laidunnusta raivaukset on tehtävä 2-3 vuoden välein.
Utan betesbruk måste röjningen ske med två – tre års mellanrum.
Biologisesti arvokkaimpia luontotyyppejä –elinympäristöjä, jotka lisäävät seudun luonnon monimuotoisuutta – ovat erityisesti avoimet luontotyypit, kuten niityt ja nummet. Paikallisesti lajiston rikkautta lisää toki myös metsien lajisto, mutta näitä lajeja esiintyy yleisinä muuallakin. Niittyjä esiintyy laikkuina asutuksen pihapiirien tuntumassa siellä täällä lajeinaan mm. erilaiset heinäkasvit ja kukkakasveista mm. kissankello, ahomansikka, nurmitädyke ja uhanalaiset ketoneilikka ja ketonoidanlukko.
Biologiskt värdefullare naturtyper- livsmiljöer som ökar miljöns naturliga mångsidighet- är speciellt öppna livsmiljöer, som ängar och lundar. Lokalt berikar också skogens arter men dessa arter finns även annanstans. Ängar finns som mindre områden i närheten av gårdstunen och här och där arter som olika gräsarter och blommande växter som; blåklockor, smultron, teveronikor, och utrotningshotade backnejlika och låsbräken.
Sataman läheistä niittyä.
Ängen i närheten av hamnen.
Variksenmarjanummet sijoittuvat avoimena, yksittäisten pihlajien elävöittämänä kenttänä saaren keski- ja pohjoisosiin.
Kråkbären växer i det öppna fältet med enstaka rönnar mitt på ön och på öns norra delar.
Rannoilla esiintyy siellä täällä luonnontilaisia, kivikkoisia, paikoin tyrnien valtaamia rantaniittyjä.
Stränderna är här och där i naturligt tillstånd, steniga och ställvis med havtornsbuskar som tagit över strandängarna.
Länsimetsän isoalvejuurikasvustoa.
Västra skogsdungens undervegetation.
Länsimetsän kielolehtoa.
Västra skogen liljekonvaljdunge.
Luontainen, maankohoamisrannan kasvillisuussukkessio ja vyöhykkeisyys on parhaiten nähtävissä saaren länsirannalla, missä kostea rantaniitty vaihtuu pensaikon kautta reheväkasvustoiseksi rantametsäksi. Korkeiden, lähes metristen saniaisten (isoalvejuuri), kielojen ja pökkelöiden koristama metsikkö on nimetty lehdoksi ja on eroteltu aidalla laitumesta, jotta näyttävä kasvusto säästyisi lampaiden popsinnalta. Kaikkiaan pienelle saarelle mahtuu yllättävän monenlaisia kasvillisuustyyppejä. Edellä mainittujen lisäksi mm. pieni lampi ja useitakin pieniä suolaikkuja. Kasvilajeja saarella on tavattu yhteensä noin 220.
Man ser bäst den naturliga utvecklingen förorsakad av landhöjningen på västra stranden där den fuktiga strandängen förbuskas och växer upp till en frodig strandskog. Höga, närmare en meter , ormbunkar, liljekonvalje och skogsdungen med fallna träd har fått namnet lund och man har ingärdat området så att den frodiga växtligheten inte skall locka fåren dit. Allt som allt så ryms det väldigt många olika typer av växtlighet på ön. Förutom de tidigare nämnda; en liten tjärn och flera mindre kärr. Olika växtarter finns kring 220.
Myös linnuston puolesta Tankar on monipuolinen. Lajisto ja parimäärät laskettiin viimeksi vuonna 2022 Metsähallituksen ja lintuaseman toimesta. Pesiviä pareja tavattiin yhteensä lähes 400 ja lajeja 62. Samoin kuin kasvillisuudessakin, arvokkaimpia lintujen pesimäalueita ovat erityisesti avoimet ympäristöt, erityisesti rannat, missä viihtyvät monet uhanlaiset saaristolajit, kuten erittäin uhanalaiset selkälokki, karikukko ja tukkasotka. Nykyään niin ikään uhanalaisilla, tavallisilla pääskyilläkin on hyvät oltavat saaressa: haarapääskyjä laskettiin 15 paria ja räytäspääskyjä 27. Runsaslukuisimpia lajeja ovat saariston ”jokapaikanlokki” kalalokki (n. 55 paria) ja lapintiira (30 paria.). Jos mittariksi otetaan lintujen kokonaispaino vie voiton valkoposkihanhi. Näitä, veikeitä, pelottomia pikkuhanhia arvioitiin pesivän jo noin 20 paria.
Saariston lintulajien pesimätouhuja ja kisailua on paras tarkkailla lintuja häiritsemästä pohjoiskallioiden lintutornista. Sieltä voi päästä seurailemaan mm. merikihun taiturimaisia lentonäytöksiä, kun kihut jahtaavat kaloja kantavia tiiroja ja lokkeja, kunnes uhri luovuttaa ja pudottaa saaliinsa, minkä kihu näytöksen lopuksi nappaa suoraan ilmasta.
Lintuharrastajia Tankar vetää etenkin lintujen kevät- ja syysmuuton aikaan. Silloin saaresta voi suotuisina päiviä havaita tuhansia lintuyksilöitä ja lajejakin enimmillään noin 100. Kaikkiaan Tankarissa on havaittu kaikkiaan yli 250 lintulajia. Saarella on myös yksi Suomen 16 lintuasemasta.
Också gällande fågelbeståndet är Tankar mångsidigt. Fågelarterna och fågelparen räknades senast år 2022 med hjälp av Forststyrelsen och fågelstationen. Häckande par fanns närmare 400 och arterna var 62. På samma sätt som gällande växtligheten, är de mera unika fåglarnas häckningsområden öppna miljöer, speciellt stränderna, där trivs många utrotningshotade, de vanliga svalorna har också bra att vara på Tankar; ladusvalorna räknade man till 15 par, husvalorna 27. Rikliga arter är skärgårdens ” jokapaikanlokki” fiskmåsen, ca 55 par och silvertärna ca 30 par. Om man tar fåglarna vikt i beaktande så vinner de vitkindade gässen. Av dessa sjuveraktiga, orädda gäss beräknades häcka på holmen ca 20 par.
Om man vill följa med skärgårdens fågelarters häckande och tävlande så är det bäst att betrakta fåglarna utan att störa från fågeltornet på norrsidan. Där kan man få följa med kustkabbens skickliga flyguppvisningar, labbarna jagar tärnor och måsar som har fisk i näbbarna. Labben tröttar ut dem tills de fäller sitt byte och passar på att fånga fisken direkt i luften.
Fågelentusiaster lockas till Tankar speciellt under vår- och höstflyttningstider. Då kan man under en gynnsam dag notera tusentals fåglar och mer än 100 arter. Allt som allt har man på Tankar noterat över 250 fågelarter. På ön finns också en av Finlands 16 fågelstationer.
Rastasmuuttoa 6.12.2017.
Trastarna flyttar 6.12.2017.
Valkoposkihanhi.
Vitkindade gäss.
Kihu ja lapintiira.
Labb och silvertärna.
Teksti ja kuvat
Hannu Tikkanen
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallitus
biologi, luontokuvaaja
Text och foton
Hannu Tikkanen
Expert på naturskydd, Forsstyrelsen
biolog, naturfotograf
Översättning från finska Kristina Klingenberg
KIRJA – Valovoimainen rannikko Stubbenilta Taskuun – Hannu Tikkanen ja Kari Pihlajamäki.
Luonnonmaantieteellisen Keski-Pohjanmaan (Eteläisen Perämeren) rannikko muodostaa kansainvälisestikin ainutlaatuisen kokonaisuuden. Tankarin kiilat sekä 14 muuta majakkaa ja pookia lisäävät tämän vetovoimaisen alueen valovoimaisuutta – kirjaimellisesti.
Kirjassa esitellään Uudenkaarlepyyn Stubbenin ja Raahen Taskun välisen rannikon luonnon erityispiirteitä, kulttuurihistoriaa, retkeilykohteita sekä merellisiä harrastuksia ja ammatteja. Esiin tuodaan myös ilmastonmuutoksen ja Itämeren rehevöitymiskehityksen aiheuttamia muutoksia sekä uhkia. Kirja on tehty rakkaudesta rannikon luontoon, sen olosuhteisiin ja ihmisiin – mikä huokuu myös lopputuloksesta. Suomen jäänmurtokaluston lippulaiva Polariksen päällikkö Pasi Järvelinin spontaanein sanoin: ”Näyttääpäs upealta ja kunnianhimoiselta teokselta – myös valokuvat. Väsätty työtunteja säästämättä – arvostan!”